torstai 14. elokuuta 2014

Vuosi täynnä

Olen saanut viettää tämän kesän loppupuolen ilman suurempia murehtimisia, ja olen todellakin ottanut päivän kerrallaan niin kuin itselleni lupasin. Mutta nyt kun syksy tuntuu jo hiippailevan ihan nurkan takana, mielen täyttää jokin epämääräinen selkiytymätön ajatus.

Itselleni erityisesti viime syksy oli henkisesti hyvin raskas kaikkine poikaan liittyvine tutkimuksineen. Ja siihen lapsen sairauden tuomaan valtavaan epätietoisuuden hyökyaaltoon tuntui mitei hukkuvan. Kai sitä vaistomaisesti pelkää nyt uutta syksyä ja sen tuomia haasteita. Päässä pyörii vaan ajatus että mitä seuraavaksi?

Alkaa olla vuosi täynnä siitä, kun meidän perheen elämä pyörähti päälaelleen ja kaiken tutun ja turvallisen tilalle astui suuri epätietoisuus ja pelko. Aikamoinen vuosi etten sanoisi, enpä ole mitään vastaavaa ennen kokenut. Ja vaikka kyseessä onkin ainoastaan yksi vuosi omasta elämästäni, se määrittää vahvasti kaiken tulevan. Sen miten näen ja koen asiat. Kyllä se muuttaa ihmistä, mutta ei muutos tässä suhteessa välttämättä ole pahasta. Omaa, usein melko urautunutta ajatusmaailmaa onkin hyvä välillä tuulettaa. Toivon vaan että siihen olisi riittänyt jokin vähän pienempi elämänmullistus, kun oman lapsen sairaus.

Vähän perspektiiviä asialle antaa kun miettii, että pienen pojan koko tämänhetkisestä elämästä kulunut vuosi on käsittänyt puolet. Ja se vuosi on sisältänyt valtavasti lääkärikäyntejä, lukuisia kokeita ja tutkimuksia, monia sairaalapäiviä ja lukemattomia epilepsiakohtauksia. Oma haastava vuoteni ei ole mitään Aarren vuoteen verrattuna. Onneksi poika on saanut viettää edes ensimmäisen elinvuotensa niin sanotusti terveen lapsen elämää iloisena ja hyvävointisena pojanpallerona. Surettaa silti oman rakkaan lapsen puolesta, kun huomaa miten paljon sairaus on poikaa vuodessa muuttanut ja taannuttanut. Miksi ihmeessä pieni joutuu kokemaan ja kestämään niin paljon?

Voin vain varovaisesti toivoa parempaa ja rauhaisampaa syksyä ja enemmän onnenmurusia pikku Aarren matkalle tästä eteenpäin. Pian rakas poikanen täyttää kaksi vuotta <3

8 kommenttia:

  1. ♡ Todellakin isosti onnen murusia Aarrelle ja koko teidän perheelle!! ♡

    VastaaPoista
  2. Minä oon ollu aina syksyihmisiä mutta nyt pelottaa ja ahdistaa. Meille syntyi toukokuussa tyttö joka kuoli 9pv ikäisenä. Raskausaikana saatiin jo tietää ettei tyttö oo ihan terve mutta ei tuollasta osattu odottaa. Nyt kuolinsyyn takia meijän 1.5v poikaki pitää tutkia ja ahdistus on valtava. Ajatukset että entä jos sieltäki jotain löytyy. Ei auta ku päivä kerrallaan mennä. Paljo onnea Aarrelle ja tsemppiä teille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pahoillani suuresta menetyksestänne. Varmasti tuollaisessa tilanteessa huoli toisesta lapsesta on suuri, toivottavasti kuitenkin pojalla on kaikki kunnossa <3 Jaksamista myös teidän perheelle!

      Poista
  3. Paljon onnea Aarrelle ja Aarteen äidille!
    Niin se on,elämä yllättää ja ehkäpä opettaakin.Lohdutan ja tsemppaan itseäni sillä että meidän ja lapseni (erityislapsi) kuuluikin kohdata.Hyvää syksyä koko perheelle ja muista edelleenkin hengittää ja ottaa hetki kerrallaan...T.Maarit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aarre ja Aarren äiti kiittävät :) Näin yritän itsekin ajatella että meidän kuuluikin saada juuri Aarre, ihan koko paketti.

      Poista
  4. Onnea Aarrelle tulevasta merkkipäivästä ja koko perheelle rauhallista syksyä! Meidänkin oma erityinen täyttti juuri 2 vuotta. Olisi kivaa lukea, missä teillä mennään tällä hetkellä kehityksessä? Meillä kävelyä treenaillaan ja sanojakin on vasta kaksi, ei ja joo, niilläkin tosin pärjää melko pitkälle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista ja onnea myös teidän kaksivuotiaalle! Hienoa, että edistystä tapahtuu ja todellakin jo muutamalla sanalla pääsee pitkälle :)

      Aarren taidoissa ei ole tapahtunut merkittävää kehitystä, mutta ajattelin koostaa 2v. synttäreiden kunniaksi pojan uusimpia kuulumisia, missä tällä hetkellä mennään.

      Poista