tiistai 4. maaliskuuta 2014

Pellekammo

Tuntuu, että moni asia on viimeaikoina muistuttanut kipeällä tavalla siitä, että Aarre ei ole terve lapsi. Ehkä tuo puolentoistavuoden rajapyykki konkretisoi sen, miten kaukana Aarren kehitys on tavallisesta pulitoistavuotiaasta lapsesta. Aina kun näen Aarren ikäisiä tai vähän nuorempia lapsia, jotka leikkivät, kävelevät, kiipeilevät ja höpöttelevät, koskee kipeästi se tosiasia mistä kaikesta jäädään paitsi. 

Aarren erilaisuus kävi ilmi myös viime perjantain sairaalavisiitillä kun törmäsimme sairaalaklovneihin. Oltiin lastenpolin odotustilassa pukemassa ja jo lähdössä pois, kun paikalle pelmahti kaksi pelleasuista tyyppiä. Ensimmäinen ajatus oli, iiks, äkkiä pois täältä! Toivoin, etteivät tyypit keksisi meitä, vaan päästäisiin poistumaan paikalta vähin äänin, mutta eipä tietenkään. Pellekaksikko pelmahti yhtäkkiä Aarren eteen pelleilemään. Poika ei tietenkään noteerannut kumpaakaan millään lailla, vaan katseli kaukaisuuteen tylsistyneen näköisenä ja pellet näyttivät vähän hämmentyneiltä. Itselläni oli vaan suuri ahdistus, että nyt pitäisi selittää jotain. Toinen klovni sitten kysäisikin Aarrelta jotain että kuinka et yhtään piittaa meistä. Teki mieli karjaista että antakaa olla, lapsi on kehitysviiveinen, vammainen tai jotain mitä en itsekään tiedä, vaikka ei päällepäin siltä näytäkään. Mutta tyydyin vaan sanomaan että pojalla on väsy ja siksi ei kiinnosta nyt mikään. 

Kuinka noin pieni tapahtuma saikin oman olon kurjaksi. En olisi halunnut että kukaan tulee ihmettelemään Aarretta. Vaikka eihän se Aarretta haittaa, mutta siinä tuli itselle taas yllättäen muistustus siitä, että oma rakas lapsi on niin kaukana normaalista. Klovnit tekevät varmasti hyvää työtä ja piristävät lapsia. MUTTA. Mitä jos lapsi ei ymmärrä moisista pelleistä tuon taivaallista tai jos lapsi vaikka pelkäisi niitä kuollakseen? Olisiko aiheellista kysäistä vaikka ensin vanhemmalta onko ok, että tullaan vähän pelleilemään vai ei. Ihan turhaa varmaan harmistua, mutta tuntuu vaan niin kipeältä tällaiset jutut ja varsinkin se ihmettely. Huoh, enpä olisi ennen uskonut miten pienistä asioista mielen saa nurjaksi. Vaikka onhan mulla Antskua lainatakseni oikeus mun omiin tunteisiin! ;)

Lääkärikäynti sinällään meni ihan ok lukuunottamatta tuota pelle-episodia. Aarrelle tehtiin alavatsan ultra, jossa tarkistettiin pojan munuaiset. Toisessa oli aiemmin huomattu munuaisaltaan laajentumaa ja nyt tehtiin kontrolliultra. Ultraaminen vaan nauratti poikaa, muutenkin tuo on helppo kutiamaan. Munuaisallas oli nyt pienentynyt lähes normaaliksi, joten toimenpiteisiin ei sen suhteen tarvi ryhtyä vaan sovittiin uusi kontrolli puolen vuoden päähän. Juteltiin lääkärin kanssa Losec-lääkityksen poistamisesta, koska kovin pitkään sitäkään ei suositella käytettäväksi. Vähennetään sitä nyt alkuun niin, että poika saa Losecia vaan joka toinen päivä ja jos oksentelu pysyy poissa voidaan lääkkeen käyttö lopettaa kokonaan. Pojan korvatkin tarkastettiin ja molemmat näyttivät kuulemma oikein terveiltä ja siisteiltä. Kaikki hyvin siis siltä osin. Jatkossa vaan täytyy koittaa kiertää nuo sairaalaklovnit kaukaa, koska mut ne saa vaan ahdistumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti