maanantai 3. helmikuuta 2014

Kadotettu yhteys

Missä olet pikkuinen? Elät yhä enemmän omissa maailmoissa. Mitä mahdat ajatella, mitä tuntea? Leikit leluilla, niillä jotka sattuvat osumaan käteen, välillä innostuen ja päristellen. Toisinaan kohtaukset pysäyttävät toimintasi, aivan kuin unohtaisit mitä olit tekemässä. Kohtauksen tullessa tai muuten tasapainon pettäessä kellahdat selällesi, etkä osaa siitä nousta, et pahemmin edes itke vaikka sattuisikin. Ympäristön tapahtumat ja äänet eivät herätä kiinnostusta. Edes imurin hurina ei saa sinua hätkähtämään, vaikka pienempänä se sai sinut itkemään. Kun kutsun sinua nimeltä, et käänny katsomaan, etkä jaksa hymyillä kuten ennen. Ja jos katsot minuun päin, katsot monesti ohitseni hieman apean näköisenä. Saan joskus katseestasi kiinni ja välillä jaksat lähteä mukaan hassutteluun, mutta taas kohta huomaan sinun kadonneen jonnekin. Mikä kaikki johtuu lääkityksestä ja mikä muusta? Kunpa tietäisin tunnistatko minut, kunpa kääntyisit katsomaan, kun huomaat jotain kiinnostavaa, kunpa osaisit ilmaista mitä tahdot ja kuinka onnelliseksi tulisin jos osaisit kiukutella! Joka aamu hakiessani sinua sängystä toivon salaa, että näkisin vihdoin ojennetut pikku kädet kun haluat syliini. Pienistä asioista on tullut niin kovin suuria. 

Ja sitten ihan äkkiarvaamatta kesken tavallisen maitopullollisen lopetat juomisen, katsot minua silmiin ja alat nauraa pitkästä aikaa ääneen. Ihan sydämen pohjasta suloista pojan naurua, melkeinpä käkätät. Se nauru tarttuu ja saa silmät kostumaan. Onnesta.

2 kommenttia:

  1. Hei,meillä oli myös epilepsia "maahan" kadonnut lapsi.Toivon sydämmestäni teille hyviä päiviä ja erityisesti äidille voimia ja ymmärrystä ja tukea.Itse olin aivan toivoton ja väsynyr,mutta elämä kantaa,hetki kerrallaan.Halaus,katse,tuoksu,hymy kantavat taas pitkän matkaa.T.Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lämpimistä sanoista ja voimia myös itsellesi <3

      Poista