torstai 23. tammikuuta 2014

Yksi tammikuinen arkipäivä

Viime yönä pikkumies heräsi kolmen aikaan ja jaksoi valvoa taas pari tuntia. Omat unet jäivät melko vähille, mutta tässä sitä vaan taas ollaan. Arkirutiinit pyörivät, vaikka ei aina jaksaisikaan. Pakkasta oli aamulla mittarissa rapsakat 25 astetta. Vähemmänkin jo riittäisi, kiitos. 

Päivä alkoi perinteiseen tapaan pojan lääkkeiden annostelulla ja aamupuurolla.Tällä hetkellä menee kolmea epilepsialääkettä ja Losec happosalpaaja.Yhtä lääkettä (Keppra) puretaan ja toista (Topimax) otetaan tilalle. Aamupuuhien jälkeen tulikin taas jumppari ja hyvin poika jaksoi tällä kertaa jumpata sen 45min, minkä fysioterapiatuokio kestää. Fysioterapiaa on kaksi kertaa viikossa ja kerran viikossa meillä käy kuntoutusohjaaja. Uusi jumppari on selvästi pojalle mieleen, sillä iloinen hihkunta ja kiljunta vaan kuului kaksikon touhutessa. Jumppailut väsyttivät nassikan siinä määrin, että pojan sai laittaa samantien nokosille ahkeran harjoittelun jälkeen. Unta riitti vajaan tunnin. 

Posti toi taas kasan kirjeitä: pienelle pojalle epikriisin viimeisimmältä lääkärikäynniltä, kutsun neuvolaan 1,5 vuotiaan laajaan terveystarkastukseen, Kelan päätöksen sekä esikoiselle paperit eskarin aloitusta varten. Jostain kumman syystä postilaatikko täyttyy nykyään vaan lähinnä lasten postista, erityisesti pikku-Aarren sairaalakäyntimaksuista, lääkärilausunnoista ynnä muista ei niin kivoista jutuista. 

Esikoisen ollessa päiväkerhossa sain muutaman vapaan tunnin, kun isovanhemmat ottivat Aarren hetkeksi hoitoon. Kauppojen kiertäminen kaikessa rauhassa on sekin omanlaistaan terapiaa ;) Kovin kauaa sitäkään huvia ei jaksanut kun yöllinen valvominen vei veronsa. 

Illalla kotona mies teki ruoan, joten pääsin mukavan helpolla. Pikkumies nukkui taas parit lyhyet päikkärit. Ilmeisesti uusi lääke unettaa, kun nokosia pitää ottaa vähän väliä. Hereillä ollessaan poika on ollut iloinen ja uutta etenemistyyliä on taas harjoiteltu lattialla ollessa. Poika heijaa itseään edestakaisin, ottaa tukea lattiasta vasemmalla kädellään ja pääsee tällä tyylillä hilautumaan pepullaan hitaasti eteenpäin. Reviiri on siis vihdoin hieman laajentunut. Poika pääsee rahilta, jonka viereen hänet laitan yleensä leikkimään, reilun metrin suuntaan jos toiseen. 

Illalla pienelle tuli väsy jo kahdeksalta. Iltalääkkeiden ja puuron sekä maidon jälkeen kutsui nukkumatti. Toivottavasti ensi yönä nukutaan paremmin...

Tänään oli ihan hyvä päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti